Rajalta rajalle -hiihto

Vuonna 1983 Ranuan kunnan silloinen kunnanjohtaja Kauno Harju esitti ideansa Venäjän rajalta Ruotsin rajalle hiihtotapahtumasta poikki Lapin liikuntasihteeri Tapio Leppäkoskelle ja matkailulautakunnan puheenjohtaja Jorma Törnille. Ideansa Harju oli saanut tiedossaan olevasta Kanadassa hiihdettävästä Canadien Ski Marathonista, jonka kesto on kaksi päivää ja matkaa kaikkiaan 160 km. Ideana Harjulla oli että hiihto tapahtuu reitillä Kuusamon Paljakka, Posio, Ranua, Simo, Kemi, Keminmaa ja Tornio. Reitti etenikin pääsääntöisesti tällä 320 km reitillä vuoteen 1993 asti, vaikkakin Kemi jäi pois alkuvuosina.

Hiihtäjämäärien kehitys ei ollut alkuaan kovin suotuisa, mutta peräänantamattomuudella hiihto pysyi ohjelmassa ja kansainvälisyydestä antoi merkkinsä ensimmäiset kaksi ulkomaalaista hiihtäjää jo vuonna 1985 silloisesta Länsi-Saksasta. Vuonna 1994 reitti siirtyi uusille urille Posion kunnan jättäytyessä pois. Tällöin järjestelyistä uudella pitemmällä 440 km reitillä vastasivat Kuusamon kaupunki, Taivalkosken kunnat, Pudasjärven kunta, Ranuan kunta, Keminmaan kunta ja Tornion kaupunki. Reitin pidennys näkyi ensin naisten vähäisenä osallistumisena RR -hiihdossa. Hiihdon suosio osoitti kasvun merkkejä, joten vuonna 1996 päätettiin lisätä yksi ryhmä RR –hiihtoon ja tässä vaiheessa ryhmissä oli 86 ulkomaalaista ja 48 kotimaista hiihtäjää. Tästä lähti hiihdon eteneminen ja muutoksia tuli seuraavan kerran vuonna 2001, jolloin hiihtoon perustettiin kolme ryhmää joissa oli 154 ulkomaista ja 56 kotimaista hiihtäjää. 20. RR–hiihdon juhlavuonna mukana, kolmessa eri ryhmässä, on 325 hiihtäjää ja heistä 232 tulee ulkomailta ja 93 Suomesta.

Hiihdon yhtenä erikoisuutena ovat olleet hiihdon hiihtävät oppaat ja ns. bussioppaat. He kaikki ovat mukana vapaaehtoisina. Hiihto –oppaina useampana vuonna ovat olleet Kauko Salmela ja Kauno Palomäki Ranualta, Manne Liimatainen, Esa Ollila, Jaakko Heikkinen ja Anna-Kaisa Heikkinen Kuusamosta sekä bussioppaista Susanna Lammassaari ja Sirkka Kinnunen Ranualta. Kemin-maan hiihdon järjestelyistä vastaava Keminmaan liikuntasihteeri Tuomo Karppinen ollut mukana kaikki 20. kertaa. Hiihdon linja-autot ovat aina olleet Rontti Oy:lta Kuusamosta ja heiltä pitkän linjan kuljettajia ovat olleet Benjamin Rontti, Olli Rontti ja Verneri Mustonen. RR –hiihdon toimikunnan puheenjohtajina ovat toimineet ranualaiset matkailulautakunnan puheenjohtaja Jorma Törn 1984 – 1996, kunnanjohtaja Kyösti Tornberg 1996 – 1997 ja kunnanjohtaja Kimmo Sarapää vuodesta 1997 ja edelleen.

Rajalta Rajalle –hiihdosta on muotoutunut vuosikymmenien aikana mittava kansainvälinen hiihtotapahtuma. Tapahtuman merkittävyys reitin varrella olevissa kunnissa tunnustetaan ja hiihtoon ollaan valmiita myös jatkossa panostamaan. Nykyisin kuuden kunnan järjestettävänä oleva hiihto kerää ladun varteen kaikkiaan kolmen ryhmän yhdeksän hiihtopäivän aikana liki 200 talkoolaista niin huollon kuin myös turvallisuuden tehtäviin. Mielenkiintoisimpia muistoja kansainvälisille RR -hiihtäjille tuovat ne kylätoimikuntien, urheiluseurojen, koulujen ja muiden vapaaehtoistahojen ladun varren huoltopisteet. Suuri merkitys tapahtuman luonteelle ovat olleet myös kyläkoulu- ja ryhmämajoitukset Hosiossa, Ruonassa, Honkamaassa ja Kivalossa.

Register in to the Border to Border to Ski!

Kuusamo - Taivalkoski - Pudasjärvi - Ranua - Keminmaa - Tornio. From Russian border to Swedish border. In total 420 kilometers.

Rajalta rajalle yhä kansainvälisemmin voimin

Viikko pohjoisen erämaassa itärajalta Kuusamosta länsirajalle Tornioon hiihdetään yhä kansainvälisemmällä ryhmällä. Kun ensimmäiset vuodet hiihtoa vietiin lähinnä suomalaisin voimin, on ulkomaalaisten osuus noussut jopa suomalaisia suuremmaksi. Hiihtoon yli 20 vuotta osallistuneet Leila ja Väinö Voutilainen ovat olleet mukana joka vuosi. He muistelevat hiihdon alkuaikoja: ”Meitä oli 22 urhoollista Kuusamon linja-autoasemalla sunnuntaiaamuna 10. maaliskuuta vuonna 1984. Bussi kuljetti meidät itärajalle ja niin lähdimme kipuamaan Saunavaaran rinnettä. Mukana oli myös saksalainen Lutz, josta tuli hiihdon ystävä ja kävimme hänen luonaan patikkaretkellä Saksassa. Ensimmäiset 10 vuotta hiihdettiin Posion kautta ja matkaa kertyi noin 370 kilometriä. Pikkuinen joukkomme hiihti sitkeästi hitaimman tahtiin, olimmehan tulleet taivaltamaan yhdessä. Emme olleet aikaisemmin hiihtäneet näin pitkiä matkoja, mutta kipinä hiihtoon syttyi ja olemme palanneet Rajalta Rajalle aina uudestaan!”

Alkuvuosina hiihtoa vaivasi osanottajapula. Toiseen hiihtoon lähti vain 16 rohkeata Kauko Salmelan johdolla. Seuraavaksi vuodeksi käynnistettiin kampanja osanottajien saamiseksi ja hiihdon jatko turvattiin 59 osanottajan voimin. Viikkoon mahtuu aina monenlaista säätä. Voutilaiset muistelevat erityisesti talvea 1986, joka oli yksi hankalimmista: ”Oli myrskytuulia, satoi räntää taivaan täydeltä, latu hävisi hetkessä ja lumi paatui suksenpohjiin. Viikon pisimpänä päivänä hiihdettiin 65 kilometriä kovassa myrskyssä ja räntäsateessa ja viimeiset olivat perillä Simon Ylikärpän koululla kello 21:n aikaan hiihtäen loppumatkan moottorikelkan valossa. Tornioon tullessa satoi silkkaa vettä. Viimeinen päivä pyrittiin hiihtämään letkassa, olihan komeata tulla yhdessä perille. Tosin hiihtäjille oli tuskaa hiihtää jonossa hitaampien johdolla.”

Hiihdon osanottajamäärä vakiintui 50 hiihtäjän tasolle. Vasta 1990 –luku toi varsinaisesti ulkomaalaiset hiihtoon. Tuli ranskalaisia, italialaisia, sveitsiläisiä, saksalaisia, hollantilaisia, itävaltalaisia ja jopa joku japanilainenkin. Vuonna 1991 oli mukana jo lähes sata hiihtäjää ja ulkomaalaiset hiihtivät aluksi omana ryhmänään muutaman vuoden ajan.

Vuonna 1994 RR-hiihto siirtyi uudelle reitille. Posio jäi sivuun ja reitti ohjattiin Taivalkosken ja Pudasjärven kautta Ranualle. Loppuosa reitistä Simon ja Keminmaan kautta Tornioon pysyi suurin piirtein entisellään. Hiihdolle kertyi mittaa nyt 444 kilometriä ja se asetti haasteita hiihtäjien kestä-vyydelle.
Osanottajamäärät kasvoivat ja vuonna 1996 jakaannuttiin kahteen ryhmään, jolloin ykkösryhmä starttasi Kuusamosta lauantaina ja toinen ryhmä sunnuntaina. Tämä helpotti ruuhkia majoituksessa ja huoltopisteissä ja alueen matkailuyrittäjät tervehtivät uudistusta myönteisesti. Viikon majoitustahan hoidetaan vuoroin hotelleissa, mökeissä, retkeilymajoissa ja koulutiloissa. Näin saadaan olosuhteisiin vaihtelua. Hiihto saavutti vuosi vuodelta yhä uusia ystäviä. Vuonna 1998 tulivat slovenialaiset ensimmäisen kerran ja jäivät vakiohiihtäjiksi.

Keski- ja Etelä-Eurooppa ovat olleet hyvin edustettuina joka vuosi ja viimeisten vuosien aikana ovat lisääntyneet USA:n ja Kanadan hiihtäjät RR-hiihdon osanottajina. Paineet hiihtoa kohtaan pakottivat järjestäjät lisäämään kolmannen ryhmän vuonna 2001, eikä tämäkään vielä riittänyt, vaan neljäs ryhmä tuli mukaan vuonna 2005.

Rajalta Rajalle –hiihto on vakiinnuttanut asemansa merkittävänä hiihto- ja matkailutapahtumana Pohjois-Suomessa. Ulkomaalaisia vetävät mukaansa ensiksikin hiihdon antamat haasteet henkilökohtaisessa selviytymisessä ja toisaalta pohjoisen karu ja kaunis luonto. Leila ja Väinö Voutilainen kiteyttävät oman motivaationsa osallistua hiihtoon seuraavasti: ”Tapahtuma antaa sopivasti fyysistä haastetta ja kuntoilua viikon ajaksi. Järjestelyt ovat pelanneet alusta alkaen kiitettävästi. Kanssahiihtäjät ovat olleet suorastaan mahtavaa porukkaa. Monia ystävyyssuhteita on solmittu. Erilaisia viestejä lähetetään pitkin vuotta ja kyläilyäkin on harrastettu. Olemme saaneet paljon hyviä liikuntavinkkejä ja tietoja erilaisista tapahtumista ympäri maailmaa. Varsinkin hankalat päivät ja rankat kelit ovat jääneet mieleen ja pientä ylpeyttä tuntien voi ajatella, että taaskin selvittiin. On ollut mielenkiintoista tavata hiihtäjiä eri puolilta maailmaa ja vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. Kielitaitoa se on innostanut kohottamaan ja jopa opiskelemaan uutta kieltä. RR-hiihdosta on tullut meille perinne ja toivomme, että kuntoa riittää vielä vuosiksi eteenpäin.”

Jaakko Heikkinen
Opas

The group skiing the one-week Border to Border ski tour in the northern wilderness from the eastern border in Kuusamo to the western border in Tornio will be even more international than before. While in the first years the ski tour was carried forward by Finns, the share of foreigners has since then increased to be larger than the number of Finnish participants.

Leila and Väinö Voutilainen have participated in the ski tour every year for over 20 years. They recall the time when Border to Border was still in its infancy: "We were 22 brave skiers at the Kuusamo bus station on the Sunday morning of March 10, 1984. The bus took us to the eastern border and so we set off uphill the Saunavaara slope. There was also Lutz from Germany, who became fond of skiing and whom we visited when we were on a hiking trip in Germany. In the first ten years the route passed through the municipality of Posio and was approximately 370 kilometres. Our little group skied persistently at the same pace with the slowest skier – we had after all come to ski together. We had not skied such long distances before, but we became enthusiastic about skiing and have returned over and over again!"

In the first years there was shortage of participants. In the second year there were only 16 brave skiers under Kauko Salmela’s guidance. The following year a campaign was launched to recruit more participants and the continuation of the ski tour was secured by 59 participants. The weather can vary considerably within one week. Leila and Väinö Voutilainen remember particularly the winter of 1986, which was one of the hardest: "There was storm wind, wet snow fell from the heavens all day long, the track disappeared in no time and snow stuck to the ski bottoms. On the week’s longest day we skied 65 kilometres in a hard storm and wet snow fall. The last skiers arrived in the Ylikärppä school in Simo at nine in the evening, escorted by snowmobiles who lit the way with their lights. It was pouring rain when we arrived in Tornio. In the last day we tried to ski in line in order for us all to arrive at the same time, although it was a wrench to ski in a queue led by the slower ones."

The number of participants settled to the level of 50 skiers. It was only in the 1990s that the foreigners truly found the event. There were French, Italian, Swiss, German, Dutch, Austrian and even some Japanese participants. In 1991 there were already nearly 100 skiers. For a few years there was a separate group for foreigners.

In 1994 the Border to Border ski tour was moved to a new route. Posio was left aside and the route to Ranua was directed through Taivalkoski and Pudasjärvi. The last part to Tornio via Simo and Keminmaa remained mostly unchanged. The length of the route was now 444 kilometres, which posed challenges for the endurance of the skiers. The number of participants kept on increasing and in 1996 skiers were divided in two different
groups. The first group departed from Kuusamo on Saturday and the second group on Sunday. This eased the rush in accommodation and resting places. The entrepreneurs in the region’s tourism industry also welcomed the reform. The accommodation takes place in hotels, huts, youth hostels and schools, bringing along variety to the circumstances during the tour week.

The ski tour attained more and more friends every year. In 1998 the Slovenians came for the first time and have ever since been regular participants. Central and Southern Europe have been well represented every year. In recent years the number of participants from the USA and Canada has been increasing. The mounting pressure forced the organisers to add the third ski group in 2001. Even this was not enough and the fourth group was added in 2005.

The Border to Border ski tour has established its position as a major ski and tourism event in northern Finland. Firstly, foreigners are attracted to the challenges for personal survival, and secondly to the harsh but beautiful northern nature. Leila and Väinö Voutilainen sum up their own motivation to participate in the ski tour: "The event gives a suitable amount of physical challenges and exercise for a week. The arrangements have been excellent from the beginning. The fellow skiers have been a tremendous crowd and many friendships have been established. Messages are sent throughout the year and also visits have been made. We have received many good exercise tips and information about different events around the world. We remember especially the difficult days and hard weathers when you can think with pride that we made it again. It has been interesting to meet skiers from different parts of the world and to exchange ideas with them. This has inspired us to improve language skills and even to study a new language. Border to Border ski tour has become a tradition for us and we hope that we keep fit to participate for many years to come."

Jaakko Heikkinen
Guide