Border to Border ski is over 400 km long guided ski tour in Northern Finland. The route follows near the Arctic Circle from Russian border to Swedish border. The event is on the bucket list of every enthusiastic cross-country skier. Welcome to join us!
Rajalta rajalle yhä kansainvälisemmin voimin
Viikko pohjoisen erämaassa itärajalta Kuusamosta länsirajalle Tornioon hiihdetään yhä kansainvälisemmällä ryhmällä. Kun ensimmäiset vuodet hiihtoa vietiin lähinnä suomalaisin voimin, on ulkomaalaisten osuus noussut jopa suomalaisia suuremmaksi. Hiihtoon yli 20 vuotta osallistuneet Leila ja Väinö Voutilainen ovat olleet mukana joka vuosi. He muistelevat hiihdon alkuaikoja: ”Meitä oli 22 urhoollista Kuusamon linja-autoasemalla sunnuntaiaamuna 10. maaliskuuta vuonna 1984. Bussi kuljetti meidät itärajalle ja niin lähdimme kipuamaan Saunavaaran rinnettä. Mukana oli myös saksalainen Lutz, josta tuli hiihdon ystävä ja kävimme hänen luonaan patikkaretkellä Saksassa. Ensimmäiset 10 vuotta hiihdettiin Posion kautta ja matkaa kertyi noin 370 kilometriä. Pikkuinen joukkomme hiihti sitkeästi hitaimman tahtiin, olimmehan tulleet taivaltamaan yhdessä. Emme olleet aikaisemmin hiihtäneet näin pitkiä matkoja, mutta kipinä hiihtoon syttyi ja olemme palanneet Rajalta Rajalle aina uudestaan!”
Alkuvuosina hiihtoa vaivasi osanottajapula. Toiseen hiihtoon lähti vain 16 rohkeata Kauko Salmelan johdolla. Seuraavaksi vuodeksi käynnistettiin kampanja osanottajien saamiseksi ja hiihdon jatko turvattiin 59 osanottajan voimin. Viikkoon mahtuu aina monenlaista säätä. Voutilaiset muistelevat erityisesti talvea 1986, joka oli yksi hankalimmista: ”Oli myrskytuulia, satoi räntää taivaan täydeltä, latu hävisi hetkessä ja lumi paatui suksenpohjiin. Viikon pisimpänä päivänä hiihdettiin 65 kilometriä kovassa myrskyssä ja räntäsateessa ja viimeiset olivat perillä Simon Ylikärpän koululla kello 21:n aikaan hiihtäen loppumatkan moottorikelkan valossa. Tornioon tullessa satoi silkkaa vettä. Viimeinen päivä pyrittiin hiihtämään letkassa, olihan komeata tulla yhdessä perille. Tosin hiihtäjille oli tuskaa hiihtää jonossa hitaampien johdolla.”
Hiihdon osanottajamäärä vakiintui 50 hiihtäjän tasolle. Vasta 1990 –luku toi varsinaisesti ulkomaalaiset hiihtoon. Tuli ranskalaisia, italialaisia, sveitsiläisiä, saksalaisia, hollantilaisia, itävaltalaisia ja jopa joku japanilainenkin. Vuonna 1991 oli mukana jo lähes sata hiihtäjää ja ulkomaalaiset hiihtivät aluksi omana ryhmänään muutaman vuoden ajan.
Vuonna 1994 RR-hiihto siirtyi uudelle reitille. Posio jäi sivuun ja reitti ohjattiin Taivalkosken ja Pudasjärven kautta Ranualle. Loppuosa reitistä Simon ja Keminmaan kautta Tornioon pysyi suurin piirtein entisellään. Hiihdolle kertyi mittaa nyt 444 kilometriä ja se asetti haasteita hiihtäjien kestä-vyydelle.
Osanottajamäärät kasvoivat ja vuonna 1996 jakaannuttiin kahteen ryhmään, jolloin ykkösryhmä starttasi Kuusamosta lauantaina ja toinen ryhmä sunnuntaina. Tämä helpotti ruuhkia majoituksessa ja huoltopisteissä ja alueen matkailuyrittäjät tervehtivät uudistusta myönteisesti. Viikon majoitustahan hoidetaan vuoroin hotelleissa, mökeissä, retkeilymajoissa ja koulutiloissa. Näin saadaan olosuhteisiin vaihtelua. Hiihto saavutti vuosi vuodelta yhä uusia ystäviä. Vuonna 1998 tulivat slovenialaiset ensimmäisen kerran ja jäivät vakiohiihtäjiksi.
Keski- ja Etelä-Eurooppa ovat olleet hyvin edustettuina joka vuosi ja viimeisten vuosien aikana ovat lisääntyneet USA:n ja Kanadan hiihtäjät RR-hiihdon osanottajina. Paineet hiihtoa kohtaan pakottivat järjestäjät lisäämään kolmannen ryhmän vuonna 2001, eikä tämäkään vielä riittänyt, vaan neljäs ryhmä tuli mukaan vuonna 2005.
Rajalta Rajalle –hiihto on vakiinnuttanut asemansa merkittävänä hiihto- ja matkailutapahtumana Pohjois-Suomessa. Ulkomaalaisia vetävät mukaansa ensiksikin hiihdon antamat haasteet henkilökohtaisessa selviytymisessä ja toisaalta pohjoisen karu ja kaunis luonto. Leila ja Väinö Voutilainen kiteyttävät oman motivaationsa osallistua hiihtoon seuraavasti: ”Tapahtuma antaa sopivasti fyysistä haastetta ja kuntoilua viikon ajaksi. Järjestelyt ovat pelanneet alusta alkaen kiitettävästi. Kanssahiihtäjät ovat olleet suorastaan mahtavaa porukkaa. Monia ystävyyssuhteita on solmittu. Erilaisia viestejä lähetetään pitkin vuotta ja kyläilyäkin on harrastettu. Olemme saaneet paljon hyviä liikuntavinkkejä ja tietoja erilaisista tapahtumista ympäri maailmaa. Varsinkin hankalat päivät ja rankat kelit ovat jääneet mieleen ja pientä ylpeyttä tuntien voi ajatella, että taaskin selvittiin. On ollut mielenkiintoista tavata hiihtäjiä eri puolilta maailmaa ja vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. Kielitaitoa se on innostanut kohottamaan ja jopa opiskelemaan uutta kieltä. RR-hiihdosta on tullut meille perinne ja toivomme, että kuntoa riittää vielä vuosiksi eteenpäin.”
Jaakko Heikkinen
Opas
